Ilmeisesti ei ole syytä lopettaa kirjoittamista ainakaan ihan kokonaan. Voisin tämän blogin kautta nostaa esille Lahdessa kunnallispolitiikassa keskusteltavia asioita ja niiden etenemistä. Tähän minulle on nyt tarjoutunut hyvä mahdollisuus, kun ensimmäistä kertaa ehdolla ollessani sain valtavasti ääniä ja tukea lahtelaisilta. Olen siis vihreiden toinen varavaltuutettu Lahdessa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että saan osallistua moniin kokouksiin ja asioiden valmisteluun, saan samat viestit ja tiedotteet kuin valtuutetutkin ja mahdollisesti vielä jotakin luottamustehtävää lisäksi. Olenkin ilmaissut olevani hyvin kiinnostunut lautakuntatyöskentelystä tai vaikka lautamiehenä toimimisesta. Sitä vartenhan ehdokkaaksi lähdin, että yhteiset tehtävät kiinnostavat.
Budjettiasiat nousevat aina vuoden lopulla esille, seuraavan vuoden ja pidemmän ajanjakson toiminnan suuntaviivoiksi. Tällä hetkellä EU keskustelee kokonaisbudjetistaan kiivaasti ja myös Lahdessa budjettiskeskustelua käydään. Huolestuttavaa tosin on se, että EU tasolla on herätty ongelmaan ettei budjettia voi jatkuvasti kasvattaa, mutta Lahdessa investointeja suunnitellaan velkarahalla rahoitettaviksi. Ja isoja asioita siellä onkin, joukkoliikenteen uudistaminen, matkakeskus, keskustan kehittäminen, toriparkki, valtatien liikenteen siirto kauemmas aseman edestä ja kuitenkin samaan aikaan pitäisi terveyskeskukset pitää toimivina, korjata homekouluja ja rakentaa uusia esimerkiksi urheiluhalleja ja muita tiloja.
Vanhukset ja lapset nousevat aina ihan oikeutetusti keskusteluun ennen vaaleja, sillä yhteiskunnanhan tulisi pitää huolta heikoimmista. Näin ei kuitenkaan usein ole, vaan olemme luoneet sellaisia rakenteita ja monen luukun systeemejä, joissa asiakkaan tulee itse tietää ja osata/jaksaa vaatia hänelle kuuluvia oikeuksia. Tämä ei ole oikein ja inhimillisyys sekä maalaisjärki voitaisiin säilyttää. Harkintaa ei voida poistaa tilanteista ja edetä aina vain kaikille samanlaisiin ohjeistuksiin vedoten. Se ei vastaa tavallisen kansalaisen käsitystä oikeudenmukaisuudesta eikä asiakkaalle syntyvää kuvaa hänen asioidensa hyvästä hoidosta. Kaikissa asioissa tulisi siirtyä kokonaisvaltaisempaan hoidon suuntaan ja pyrkiä eroon kankeista erillisistä rakenteista, niin vanhusten huollossa kuin myös päihdehoidossa, psykiatrisissa palveluissa, työterveyspalveluissa ja virastoissamme. Näiden asioiden kehittäminen vaatii keskittymistä ja panostusta, sekä vanhojen mallien rikkomista.
